Vihaan tätä nuhaa. Kun nenä vuotaa kokoajan ja nenäliinoja menee miljoona kappaletta päivässä. Sitten niitä lojuu pitkin kämppää, kun ei jaksa ottaa ja kerätä niitä pois. Asiaa helpottava tekijä on vielä kissat, jotka ovat sitä mieltä että niillä on tosi kiva leikkiä. Nyt niitä takuuvarmasti löytyy joka puolelta.
Olen jo pitkään miettinyt miten saisin itseni kuriin.
Vihaan peilikuvaani ja sitä miten paljon olen lihonut. Vihaan, kun näen vatsani istuessani ja se tursuaa joka paikkaan. En kestä ajatella että viime kesäiset sortsit eivät mene jalkaani. Silti, kun kaupassa kävelen sen karkkihyllyn ohitse, aina jotain tarttuu mukaani. Kotona vetäsen sen pussin heti, ja sitten on kauheat morkkikset, että mitä tulikaan tehtyä. Nytkin tekisi mieli syödä jotain, mutta onneksi kaapeissa ei ole mitään syötävää, sillä rahatilanne ei anna periksi ostaa syötävää. Silti syön kauheasti?
Saati sitten lenkille lähtö. Meillä on työssäoppimisjakso menossa ja vihaan sitä. Vihaan että se kestää vielä kk ja vihaan sitäkin, että se on tosi rankkaa hommaa. Kun viiden aikaan olen kotona, olen niin väsynyt, etten jaksa kuin heittäytyä sohvalle ja tuijottaa telkkaria. Miten paljon se vaatisi, että lähtisi vain ulos?
Toisaalta en halua lähtä, sillä kaverini joka kyttää minua asuu vähän matkan päässä. Jos hän näkee minut jossain, aina tulee puhelinsoittoa perään. Sen takia en halua lähteä minneen, koska en jaksa häntä ja hänen valittamistaan ihmisistä.
Liityin pariin blogiin lukiaksi, ja toivon että saan sieltä inspiraatiota.
Lisäksi haluaisin sellaisen sykemittarikellon, mikä näyttäisi myös kalorien kulutuksen. Sellainen olisi aivan mahtava. Pitää yrittää etsiä sellaista jostain.
Ja koska olen edelleen väsynyt, jää tämä teksi nyt näin lyhyeksi.
Mutta taidanpa silti tehä joitain jumppa-liikkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti